|
Sotilasura |
|
SOTILASARVOT JA YLENNYKSET:
ALOKAS 1.10.1951 TYKKIMIES 30.10 1951 OPPILAS 2.1.1952 KORPRAALI 22.3.1952 ALIKERSANTTI 1.5.1952 KERSANTTI 16.8.1952 YLIKERSANTTI 2.3.1962 VÄÄPELI 7.6.1966 YLIVÄÄPELI 1.9.1968 SOTILASMESTARI 1.3.1973 LUUTNANTTI 1.8.1975 YLILUUTNANTTI 1.3.1977
Varusmiespalvelun päätyttyä elokuun lopulla 1952 olin päässyt töihin valtion puhelinlaitoksen Lappeenrannan toimipisteeseen, josta työajasta olen kertoillut toisaalla. Vähän kerrallaan alkoi tuntua siltä että taitaisi olla viisainta pyrkiä armeijan ”leipiin”. Tein anomuksen Uudenmaan rakuunarykmenttiin, mutta se ei tuottanut tulosta. Jälkeenpäin olen tullut siihen tulokseen, että setäni – vääpeli Onni Lummen ”meriitit” eivät riittäneet siihen että veljenpoika olisi päässyt rakuunoihin kersantin vakanssille. Sitten vain uudet anomukset liikkeelle KTR 3:n esikuntaan. Sinne pääsin välittömästi kersantin vakanssille, olinhan ylennetty jo varusmiesaikana kersantiksi. Jälkeenpäin ajateltuna sotilasura oli parasta mitä minulle olisi voinut sattua kohdalleni ”kansakoulupohjalta”. Minut sijoitettiin varuskunnan autohallille autoaliupseeriksi. Tehtäviini kuului ajotoimiston hoito = ajotehtävien järjestely varusmieskuljettajille ja monenlaiset toimistotehtävät – aina konekirjoitusta myöten. Onneksi olin siinäkin saanut opetusta jatkokoulun kauppalinjalla. Kolmen kuukauden palveluksen jälkeen, lokakuun 1. päivänä sain komennuksen kanta-aliupseerikouluun, joka sijaitsi Lappeenrannan lentokentän vieressä. Siitä koulutuksesta kertoilen eri koulutusosiossa.
Kyseessä olevan kouluvuoden jälkeen palasin takaisin autohallille koulutettuna sotilaana. Ensimmäinen tehtävänimike oli varastonhoitaja. Entinen hoitaja ylikersantti Borman jäi eläkkeelle ja minä otin häneltä tehtävät vastaan. Tehtäviin kuului mm. polttoainevarasto, jossa saattoi olla jopa 75000 litraa polttoainetta – bensiiniä ja kaasuöljyä. Öljyvarastossa oli varastoituna 2000 litraa erilaisia öljyjä. Polttoainelisäykset tulivat rautatieasemalle junalla säiliövaunulla josta ne kuljetettiin erillisellä säiliöperävaunulla maanalaisiin säiliöihin. Edelleen tehtäviini kuului akkuvarasto ja akkulataamo. Oli kuormapeitteitä, kaikenlaista jakelukalustoa eri käyttötarkoituksiin. Oli siinä nuori kersantti laitettu ”paljon vartijaksi”. No mutta kuitenkin selvisin ilman suurempia mokia. Rakennutin mm. täysien öljytynnyrien siirtolaitteen jolla täydet 200 l:n tynnyrit nostettiin auton lavalta ja laskettiin alas kellarivarastoon. Kaiken ohella rakennutin harjoitusrautatievaunun johon harjoiteltiin autojen lastausta junavaunuun esimerkiksi leirille Lappiin lähdettäessä.
Aikanaan sitten luovutin varastonhoitajan tehtävät uudelle nuoremmalle kersantille nimeltään Mikko Suo-Anttila.
Jouduin sitten opiskelemaan telaketjutraktorin ajamista = sen liikuttelua ja puskuterän käyttöä. Lisälaite tuli hieman myöhemmin, joka oli lisäsiivekkeellä varustettu isohko lumiaura. Seuraavan vuoden ajan jouduin toimimaan telatraktorin kuljettajana. Varusmiehet toimivat traktorin kantoauton kuljettajana. Sillä autolla kuljettelimme em. puskutraktoria leireillä ja sotaharjoituksissa.
Mieleenpainuvin auraustehtäväni oli eräällä talvileirillä Rovajärvellä. Sain tehtäväkseni aurata patteristolle tie ammuntoihin. Minäpäs lähdin matkaan yksikseni. Mukana kai jotain evästä ja kartta jossa oli ohjeet mihin patteriston tie pitää aurata. Lunta oli puolitoista metriä, eikä mitään aurausviittoja ja mars matkaan. Suurin virhe oli ettei ollut mitään viestintälaitetta jos jotain olisi sattunut. Isoimmat kivet oli kesällä siirretty tien sivuun valmiiksi talviaurausta varten. Niitä ei lumen alta näkynyt, mutta kun kivet alkoivat kolista auran terään, tiesin taas siitä että missä tien pohja sijaitsee. Onnekseni selvisin tehtävästäni hyvin ja ei kun majoituskämppää kohti ajelemaan. Leiri loppui ja lastasimme kaluston junavaunuihin ja kuljetus Lappeenrantaan alkoi.
|
