|
YK tehtäväkuvaus |
|
Varsinainen perustehtäväni oli katsastaa Suomen YK-pataljoonan moottoriajoneuvot. Niitä oli noin 150 kappaletta. Pienimmät niistä olivat amerikkalaisia JEEP maastohenkilöautoja. Minun käytössäni oli yksi sellainen. Toki samaa autoa käytti myös kuljetusupseeri, jonka kanssa jaoimme asuntokämpän puolen vuoden ajan. Siinä Jeepissä ei ollut muuta tuulensuojaa kuin tuulilasi. Oli siellä Siinailla sen verran kuumat olosuhteet ettei kertaakaan ollut kylmä autolla ajettaessa. Jeepin varusteisiin kuului tietenkin radio jolla pidettiin yhteyttä esikunnan keskusradioon ja eri yksiköihin. Minun henkilökohtainen tunnukseni oli: RATTI 2. Tehtäviini kuului myös kuljettajatutkintojen vastaanotto ja ajokorttiasioiden hoito tutkintonsa onnistuneesti läpäisseiden osalta.
Varsinainen työskentelyalue oli noin 30 kilometriä pitkä merenrantakaistale. Se myötäili Punaisenmeren rantaa, jonka rannan ja Suezilta Ofiraan johtavan tien väliin pataljoonamme oli majoittunut. Ko. tietä käyttivät 3:n tunnin jaksoissa Egyptiläiset ja vuoroin Israelilaiset omiin ajotehtäviinsä. Kerran tuli minulle ilmoitus, että egyptiläisten ”volkkari kleinbus” oli epäkuntoon jouduttuaan jäänyt sille yhteisesti käytettävälle tieosuudelle. Otin käyttööni kymmenen miestä sekä kippikuorma-auton ja kaksi paksua lankkua. Käskin miehet auton lavalle ja itseni Jeepin ”rattiin”. Lähdimme porukalla noutamaan rikkoutunutta autoa. Ei ollut ensimmäinen kerta elämässäni kun sellaisen kuljetuksen olen hoitanut. Kuljetimme lavalle lankkuja pitkin työnnetyn auton majapaikkamme viereisellä tontilla sijaitsevan Egyptin Siinain poliisikoulun pihalle. Pihalla ei näkynyt yhtään koulun oppilasta, ei poliisiopettajia eikä myöskään siviilihenkilöitä näkynyt. Hetken tuumailtuani näin riittävän ison hiekkakasan ja käskin kipata auton hiekkakasan päälle. Siihen auto jäi eikä vieläkään näkynyt yhtään ihmistä. Syy lienee ollut siinä, että oli niin sanottu Ramadan aika, jolloin koko päivänä ei saanut syödä eikä juoda. Mutta sitten kyllä yöllä syötiin ja juotiin senkin edestä. Kaikki ilmeisesti nukkuivat yön ”mässäilystä” uupuneina. Sen pituinen se.
Meitä YK:n miehiä oli muuten varoitettu, että tien vartiointipaikoilta ei saa ottaa mitään paketteja vietäväksi jollekin toiselle vartiopaikalle. Minullekin tarjottiin kerran pikku pakettia, mutta enpä ottanut, vaan ajoin ”tieheni”. Tämän ko. tien toisella puolella oli Egyptiläisten paikallinen lentokenttä, joka päivittäin oli käytössä paikallisen öljypumppaamon tarpeisiin.
Palvelukseni alkuaikoina tapahtui asia, josta en etukäteen tietänyt mitään. Israelilaiset seurasivat ilmeisesti tarkasti egyptiläisten toimintaa, vaikka alue kuului Egyptille. Egyptiläiset kuljettivat henkilöitä ja tavaroita Kairosta Siinaille ja käyttivät siihen aina samanlaista matkustajakonetta kaikkiin kuljetuksiin. Eräänä päivänä ko. lentokone olikin erimerkkinen kuin edeltäjänsä. Sen ollessa jo lähellä kenttää, ilmestyi kaksi Israelilaista hävittäjäkonetta, jotka pyörähtivät matkustajakoneen ympäri. Ajatukseni oli, että nytkö alkaa sota, mutta ei sitten onneksi alkanutkaan. Myöhemmin selvisi, että koska matkustajakone oli erilainen kuin aiempi, niin koneet tulivat tarkastamaan erilaisen koneen aikeita, ei ollut sotilaallisessa tarkoituksessa. Onneksi koko Siinailla oloni aikana (9 kk) ei kahakoita ollut. Tosin silloin alkoivat terroriteot Israelissa. Terroristit polttivat linja-auton tiellä, jota pitkin olimme lomalla ollessamme ajaneet. |
