Kesämökin rakentaminen

Olin kauan sitten koneliike Vaulasvirran sivutoimisena myyjänä, tehden pääasiassa vapaa-ajalla kodin koneiden myyntityötä. Liikkeen omistaja Veijo Vaulasvirta vei meidät ”asiamiehet” kesämökilleen illanviettoon.  Siellä urheiltiin mm. keihäänheittoa ja jalkapalloa asiamiehet vastaan  liikkeen henkilökunta. Lopuksi saunottiin ja uitiin kilpaa. Kaiken kaikkiaan tästä retkestä ”syntyi” ajatus omasta kesämökistä.  Aloin katsastelemaan mahdollista omaa rantatonttia mökin rakentamista varten. Eräs varteen otettava paikka löytyikin. Kerroin Vaulasvirralle, että löysin tontin Merenlahdelta tiettyyn hintaan, johon Vaulasvirta sanoi että myyhän hänkin siihen hintaan tämän hänen tonttinsa tilapäisellä saunarakennuksella mukaan lukien.

 

Kyllä sitä nuorena ihminen on toivorikas onnistumisen suhteen, joten päätimme vaimoni Airin kanssa ostaa sen tontin ja jättömaalle rakennetun kevytrakenteisen saunan. Ajatuksena oli alun perin, että mahdollisimman pian rakennetaan uutta heti kun varat sallivat niin tehdä.

 

Melko pian sellainen sitten tapahtuikin, että pääsimme alkamaan uuden mökin rakentamisen. Siitä oli tulossa rakennusalaltaan 4,5 m x 10,5 m suuruinen. Onneksi sain apulaiseksi työkaverin, jolla oli paljon kokemusta rakennustöistä. Hän oli Ville Räikkönen nimeltään. Väliin tehtiin töitä vapaa-aikana rakennuksella jopa yölläkin. Saatettiin keskiyöllä pari tuntia nukahtaa ja sitten taas työntekoon. Oli nimittäin niin pimeää, että ei nähnyt naulan kantaa mihin olisi vasaralla lyönyt. Niin että sillä lailla! Sokkelin valutalkoissa oli muistaakseni noin 7 miestä. No tietenkin valutalkoisiin kuului aina olutta reippaasti juotuna. Niinpä sitten kun valu oli valmis, niin saunaan meni aika ”puhelias” porukka. Ylin laude oli täysin miehitetty kun minun kirvesmiesapurini Ville Räikkönen sammahti lauteille ja putosi kuperkeikan tehtyään saunan lattialle selälleen. Nikkisen maatilan 90-kiloinen voimamies nakkasi Villen olalleen kuin sian ruhon ja kantoi Villen parempaan paikkaan lepäilemään. Nyt on ainakin neljä niistä talkoomiehistä jo kuollut.

 

Alkuperäisissä piirustuksissa oli sauna ja pukuhuone sijoitettu mökin vasempaan päätyyn, mutta saunasta luovuttiin ja tila muutettiin makuuhuoneeksi. Vesikatto tehtiin aaltopelleistä. Se oli huono ”tikki”.  Olihan se katto muutaman kymmenen vuoden ikäinen kun teetätimme uuden peltikaton taipalsaarelaisen peltifirman urakoimana, samalla muutettiin pulpettikatto harjakatoksi. Myös piippu muurattiin katon korottamisesta johtuen korkeammaksi (muurarina entisen työkaverin poika, Veli-Matti Nokelainen). Aika iso urakka oli, kun lattiat purettiin ja märät villat poistettiin. Ne kelpasivat eräälle paikalliselle maanviljelijälle. No sitten vain kuivateltiin hyvän aikaa perustuksen päällystä ja sitten laitettiin uudet villat sekä naulattiin entiset lattialaudat takaisin paikoilleen, siis aluslaudat, pintalaudat korvasi parkettikuvioinen muovimatto.

 

Sitten hankittiin ”lankkuhirsisauna”. Siihen piti tulla saunakamari vasempaan päätyyn ja pieni sauna sekä pukuhuone oikeaan päähän, mutta taas suunnitelmat muuttuivat ja muutettiin sauna vasempaan päätyyn (tuli aika iso sauna, mutta tarvetta sellaiselle varsinkin myöhemmin oli). Pienempi suunniteltu sauna/pukuhuonetila jäi pukuhuoneeksi kokonaan. Uuden saunan valmistuttua entinen tilapäinen sauna purettiin. Otin kaikki vähänkään kelvolliset laudat ja lankut talteen, poistaen ensin kaikki naulat niistä [Kimmo Lumme: myös lapset kolttostensa rangaistuksena joutuivat nauloja poistamaan ja oikomaan].

 

Melko pian saunan purkamisen jälkeen aloin värkkäilemään uutta aittaa ja varastoa purkumateriaaleja hyväksi käyttäen. Niiden jatkeeksi nousi myöhemmin myös halkokuuri.

 

Edellisen omistajan tekemä ”huussi” sijaitsi runsaan viiden metrin päässä naapurin pihasta, joka piha oli melko pieni kooltaan. Näin ollen huussin vähänkään äänekkäät tapahtumat kuuluivat varmasti erittäin hyvin naapuriin. Eräänä päivänä ko. naapurin rouva tuli luokseni ja ehdotti, että siirrettäisiin huussi suoraan rannan tuntumaan. En muista mitä, mutta jotain keksittiin että neljälle henkilölle laitettiin palikat jotta jokainen sai kanto-otteen huussin siirtämiseksi oikeaan paikkaan. Ei mennyt montaa minuuttia kun huussi oli omalla paikallaan, siis siinä missä nykyinenkin huussi sijaitsee.

 

Ei tarvinnut kovin paljoa hankintoja suorittaa ulkorakennuksen rakentamista varten. Ainoa suurempi hankinta oli Onni-setäni ulkorakennuksen vintiltä hakemani melko leveät laudat jotka hyvin sopivat mm. halkokuurin seiniin.

 

Taipalsaaren kunnan ympäristöhenkilö (nainen) kävi tarkastelemassa meidän viemäröintirakennelmia. Tarkastajan ohjeita noudattaen teimme isoista sementtirenkaista saostuskaivot, mökille oma ja saunalle myös omansa.

 

Kaikenlaista pientä ja vähän suurempaakin ”remppaa” ajan myötä tietenkin olemme joutuneet tekemään. Noin vuonna 1995 maalattiin mökki päältäpäin kokonaan. Järven pohjasta nostin melko paljon suuria kiviä ”pääkallon” kokoisia joista tein rantaan suojamuurin latomalla kivet toinen toisensa viereen noin neljänkymmenen metrin pituudelle ja puolentoista metrin leveydelle.

< Takaisin