|
Automestarikurssi |
|
Automestarikurssi 2.9.1963 – 29.2.1964
Kurssin pitopaikka oli Helsingissä Autopataljoonan tiloissa. Majoitus oli järjestetty samaan rakennukseen kuin missä luentosalikin sijaitsi. Tämän kurssin ohjelma myötäili teknillisen koulun ohjelmaa, joten vaikeutta riitti. Pääluennoitsija oli itse käynyt ko. koulun oman palveluksensa ohella. Aiheet olivat paljolti matematiikkaa, joten minulla oli suht helppo omaksua sen aihesisältö. Laskutikku oli silloin opiskeltava tarkkaan, koska laskutehtävien tekeminen oli sitten helpompaa ja nopeampaa. Ei ollut tietokoneita käytettävissä silloin. En suinkaan ollut nähnytkään laskutikkua aiemmin, joten sen omaksuminen oli tehtävä ensin ja sitten vasta tehtävien kimppuun. Minulle teoria ja johtotehtävät ovat olleet ”omaa alaani.” Käytännön harjoitteluakin toki oli erilaisten koneiden ja kojeiden käyttämisessä. Tällä kurssilla oli teoriaa ja käytännön harjoituksia puolet ajasta kumpaakin.
Tältä puoli vuotta kestäneeltä kurssilta kävin kotona joka viikonloppu. Tämä automestarikurssi oli edellytyksenä ylennykselle sotilasmestariksi. Tietysti pyrkimykseni oli edetä mahdollisimman pitkälle, joten parhaani yritin sisäänpääsykokeissa. Täältä Lappeenrannasta oli päässyt vain kaksi toimiupseeria ko. kurssille. Se toinen oli Urho Kauranen Kanta-aliupseerikoulusta.
Yhdessä matkustelimme edestakaisin Helsingin ja Lappeenrannan väliä koko kurssin ajan – siis viikonloppuisin. Matkaa tehtiin useimmiten Urhon autolla ja vielä kesärenkailla. Yhdeltä kotimatkalta muistan vakavan tapauksen, kun Urho ajoi ja minä istuin ”apumiehen” paikalla. Oltiin vielä Helsingin kaupunkialueella, kun edellämme ajoi linja-auto. Edestä lähestyi henkilöauto joka yhtä äkkiä kääntyi kulkusuunnastaan vasemmalle ja joutui linja-auton töytäisemäksi. Näimme henkilöauton sinkoutuvan tien oikealle puolelle ojaan. Keli oli erittäin liukas, joten se lienee ollut yksi syy kolariin. Linja-auto pysähtyi heti ja niin myös me, onneksi ennen linja-auton perää. Nousimme autosta ja menimme katsomaan kuinka kävi henkilöauton ihmisille. Heille oli käynyt niin huonosti, että kummassakaan ei havaittu minkäänlaista elon merkkiä. Me ja muutama muu paikalle osunut henkilö vedimme loukkaantuneet ulos autosta ojan penkalle. Muistan vieläkin kun naishenkilön jalka venyi pidemmäksi kun häntä irrotimme kolariautosta. Kun ambulanssi tuli paikalle niin me lähdimme jatkamaan matkaa kotiin. Urho ei kyennyt enää ajamaan autoa, joten minä ajoin Urhon autoa kotiin asti. Oli se kova paikka kokea niin läheltä. Lehdestä luin myöhemmin että molemmat henkilöt olivat kuolleet siinä kolarissa. Siihen aikaan ei ollut vielä nastarenkaita paljonkaan käytettävissä, joten kesärenkailla ajaminen oli yleistä läpi talven. Kesärenkaita meidänkin käyttämässä autossa pidettiin ympäri vuoden. Sattuihan niitä läheltä piti tilanteita silloin tällöin, mutta onnella selvittiin läpi sen kurssitalven.
|
