Autoaliupseerikurssi

Autoaliupseerikurssi Helsingissä 22.8. – 22.12.1956.

 

Kurssipaikka oli Huoltokoulu 3. Se sijaitsi Mechelininkadun varressa, Töölön kaupungin osassa. Kasarmi oli sama kuin varusmiesaikana olin käynyt aliupseerikoulun. Koska tässä kasarmissa ei ollut majoitustilaa, niin meidät majoitettiin Katajanokalle, vanhaan merikasarmiin. Päivä alkoi osaltani aamutoimien jälkeen menemällä sotilasalueen portilla olleeseen baariin jossa söin aamiaiseksi useimmiten kaurapuuroa. Sitten jatkoin matkaa toisella puolella kaupunkia olevaan kurssipaikkaan joko kävellen tai raitiovaunulla, joka lähti aivan baarin läheltä. Kävellen matkaa kertyi lähelle kahta kilometriä.

 

Teoriaopetus oli tietenkin luokkahuoneessa. Opettajan kysyessä oppilaalta

jotain, niin vastaamaan piti aina nousta seisomaan niin kuin kansakoulussa aikoinaan.

Siinä sitä sitten opiskeltiin teoriaa liikenteestä ja auton rakenteesta. Tämä oli jo kolmas kurssi näistä aiheista armeijassa olon aikana. Kurssilla  oli mukana tietenkin sellaisia henkilökuntaan kuuluvia joilla ei ollut armeijan ajokorttia, joten heille kaikki opetus oli tarpeellista. Minullahan oli jo linja-auton ajokortti tälle kurssille tullessa. Käytännön harjoittelu oli sitten asia erikseen. Se oli kaikki uutta oppia auton rakenteesta ja huollosta.

 

Harjoituspaikkana olivat tilat autohallissa ja joskus ulko-olosuhteissakin — opetettiinhan meille mm. häkäpönttöauton käyttöä. Siinä hiiliä tai puuta polttamalla saatiin aikaan kaasua jota sitten käytettiin moottorin polttoaineena. Minäkin kokeilin sellaisella ajoa. Kyllä se oli vähän laiskaa menoa kuorma-autolla. Moottori ei ollut kovin ”ärhäkkä”. Siihen aikaan annettiin välikaasua pienemmälle vaihteelle vaihdettaessa. Moottori oli siinäkin hommassa laiska.

 

Ajoharjoituksia oli edellisen lisäksi kolmipyöräisellä moottoripyörällä joka oli

Merkiltään Zyndap. Se oli saksalainen sotilaspyörä. Ajettiin sitä telaketjutraktoriakin.

Sellaista jouduin sitten ajamaan muutaman kerran sotaharjoituksissa ja leireillä

varsinkin talviolosuhteissa.

 

Kurssiohjelmaan kuului myös kurssin loppupuolella tutkintoajo kuorma-autolla.

Tutkintoajosta selvinneet saivat armeijan ajokortin (joilla sitä ei aikaisemmin

ollut). Minä olin suorittanut ajokokeen jo varusmiehenä, mutta ajoin kuitenkin tutkintoajon niin kuin toisetkin. En tiedä miten muut siitä selvisivät, mutta minullakin oli tekemistä parhaaksi, kun ajettavakseni annettiin kuorma-auto Sisu mallia 1940. En ollut sellaista ajanut metriäkään, mutta sillä vain piti lähteä mikä käteen annettiin. Ajoreitti suuntautui keskikaupungille, missä olin liikkunut vain kävellen tai raitiovaunulla. Oli siinä maaseudun pojalla aika puuha saada ajo kunnolla loppuun suoritetuksi. Varsinkin liikennevalot tuottivat hankaluuksia. Eihän Lappeenrannassa vielä silloin ollut liikennevaloja. Muistan kuinka lähestyin etelästä Rautatientoria Helsingin vilkkaimmalla paikalla. Huomasin vähän viime ”tipassa”, oikealta tulevan auton jota piti väistää. Jarrutin kait aika voimakkaasti koska katsastusmies meinasi pudota penkiltä. Eihän tietenkään ollut mitään turvavöitä siihen aikaan. No, kyllä tutkintoajo meni läpi, joten se siitä.

 

Jossain vaiheessa minulta kipeytyi nilkka, joten jouduin käyttämään ”viitosen” raitiovaunua kurssipaikan ja majoituksen välillä.

 

Viikonloppuisin matkustin junalla Lappeenrantaan ja takaisin.

Kurssin loputtua palasin takaisin autoaliupseeriksi varuskunnan autohallille.

< Takaisin