|
Kanta-aliupseerikoulu |
|
Koulutus Lappeenrannassa 11.10.1954 alkaen.
Se koulu oli sisäoppilaitos jossa lähes kaikki noin 230 opiskelijaa oli majoitettuna. Koska oppilaita oli noinkin paljon, niin heidät oli sijoitettu koulurakennuksen kahteen kerrokseen. Jokaiseen kerroksen huoneeseen oli sijoitettu 17 oppilasta. Sängyt olivat kaksikerroksisia. Kyllä siellä aamulla oli mahtavat hajut kun herättiin. Ei ollut silloin ilmastointilaitteita. Muutama oppilas oli saanut oikeuden asua kotona, koska olivat Lappeenrannasta kotoisin ja heillä oli jo pieniä lapsia avioliitoissaan. Minulla ei ollut, joten jouduin asumaan koululla, mutta ruokailemassa kävin kotona Kuusimäessä. Kävin niin ollen kolme kertaa päivässä kotona. Olinhan vasta kolme kuukautta sitten avioitunut Airi Talonpojan kanssa, josta tuli vaimoni Airi Lumme.
Arvomerkkeinä meillä oli oppilaan kauluslaatat. Joten kaikki olivat samanarvoisia ”oppilaita”. Oppitunneilla oli täysin koulumainen tunnelma pulpetteineen päivineen. Jos jouduimme vastaamaan opettajan kysymyksiin, niin aina nousimme seisomaan ja ”herroittelimme” opettajaa kunkin arvoasteen mukaisesti. Siviilipukuisilla opettajilla oli tietenkin reserviarvot käytössä. Molemmat siviiliopettajat olivat minulle vanhoja tuttuja. Reservin kapteeni Väinö Hasanen oli jatkokoulussa opettajana minulla muutama vuosi aiemmin. Toisen opettajan nimi oli Mauri Talasmo. Hänkin oli urheilukavereitani muutama vuosi aiemmin. Hänestä olen kertonut lisää urheiluosiossani.
Maastoharjoitukset eivät olleet oikein minun mieleisiäni, koska ne olivat jalkaväkiaiheisia. En oikein osannut paneutua riittävästi jalkaväen sotimiseen, mutta sielläpähän menin porukan mukana aina sen muutaman tunnin jonka maastoharjoitukset kesti. Kyllähän meille opetettiin sotilasasioita hyvinkin laaja-alaisesti - jopa ”etiketin” mukaisesti käyttäytymään. Kokeessa piti olla mukana mm. kampa, nenäliina ja tulitikut. Muistan kun käytöskokeessa kokeen vastaanottaja alkoi ”hypistelemään” tupakkalaatikkoa, niin heti piti ottaa tulitikut taskusta antaakseni tulta tupakkaan. Itsehän en polttanut tupakkaa, josta olen ollut hyvin tyytyväinen elämäni aikana, mutta toki osasin tupakan sytyttää.
Ensiapukoulutustakin saatiin. Luentoja piti rintamalla palvellut kirurgi ”Kalmiston Janne”, hän kertoi kuinka oli mättänyt suolia haavoittuneen mahaan takaisin ja ommellut haavan kiinni. Hänellä oli kirurgin pätevyyttä vaikka muille jakaa.
Suunnistuskilpailutkin kuuluivat ohjelmaan. Kuinka ollakaan, ne olivat yösuunnistuksia. Lähtö oli koulun pihalta. Kartta annettiin käteen ja menoksi. Karttaan oli merkitty rastit mitkä oli löydettävä. Toki lamppu sai olla mukana, koska oli aivan pimeää. Huomasin heti että ensimmäinen rasti oli 1,5 kilometrin päässä koululta. Havaitsin sen olevan noin 50 metrin päässä kodistamme Kuusimäessä. Koska olin ”urheilijanuorukainen” niin ei kun juoksemaan, olihan määränpää tuttu. Olin ensimmäisellä rastivälillä ohittanut suuren joukon suunnistajia minulle tutun maaston takia. Jatkossa oli minulle apuna se että juuri sataneen lumen takia maastoon syntyi selvästi näkyviä polkuja seuraaville rasteille ja juoksu jatkui. Kun tulokset annettiin julki, niin olin kolmas siinä kisassa. Kurssikaverini Hulkkosen Lauri oli voittanut kilpailun ja rakuunapataljoonasta tullut oppilas oli toisena.
Kovapanosammunnoissa kävimme linja-autokuljetuksella Ruokolahden metsissä. Niistä ei jäänyt paljon kerrottavaa.
Huhtikuun lopussa 1955 päättyi tämä ensimmäinen jakso, jonka jälkeen siirryimme aselajikoulutukseen Hyrylään. |
