|
Palvelutalo Toivokoti |
|
Isän viimeiseksi asunnoksi tuli lokakuussa vuonna 2023 palvelutalo, jossa sijaitsevaan kaksioon hän muutti äitini kanssa. Tuo osuus palvelutalosta oli vastikään valmistunut eli oli siisti ja moderni asunto.
Asunto oli kuudennessa eli ylimmässä kerroksessa aivan kaupungin keskustassa. Kyseessä oli kulmahuoneisto, joten sieltä näkyi keskustaa eri suuntiin. Jopa osa Saimaata näkyi parvekkeelta. Kaupunkiympäristössä asuvat lokit olivat myös seurannan kohteina vastapäisen talon katolla. Lokkien poikasiakin isä ehti innokkaasti seurata kahtena keväänä.
Palvelutalossa oli nimensä mukaisesti tarjolla kaikki palvelut mitä toivoa saattaa. Niitä sai valita halunsa ja ostokykynsä mukaan. Ei tarvinnut enää itse ainakaan ruuasta tai siivouksesta huolehtia. Saunassakin yksityisvuorolla isä sai tuolla käydä perjantaisin ja paikalla oli hänen kertomansa mukaan mieleinen saunottaja. Nainen siis kyseessä. Myös terveydenhuoltoa oli tarjolla eli rannekkeen nappia painamalla sai hoitajan paikalle. Tarjolla oli myös ohjelmaa, joista varsinkin yhteislauluihin isä innokkaasti osallistui. Myös keskustelukerhossa hän kävi tarinoimassa ja esittelemässä kirjoittamiaan muistelmia. Jumppatuokioitakin siellä oli ja niihin isä osallistui ainakin jossain määrin.
Palvelutalossa asuessaan ensimmäisenä kesänä isä ajeli vielä ”sähkömopolla” eli kolmipyöräisellä senioriskootterilla. Saattoi sillä käydä kaupassakin tai sitten mansikoita ostamassa torilta. Seuraavana kesänä sitten käytössä hänellä oli enää vain ”potkurolla” eli rollaattori, jossa on jalakset kuten potkukelkassa. Tuo rolla hänelle hankittiin mopon tilalle, ehkä olikin jo aika luopua moottorikäyttöisistä kulkuneuvoista, joilla hän oli ajellut jo yli 70 vuotta, autollakin 90-vuotiaaksi asti.
Upseeri ja herrasmies hyytyi sitten 94-vuotiaana toukokuussa 2026 omaan sänkyynsä palvelutalossa oltuaan saattohoidossa vain vähän yli viikon. Kirjoittanut Kimmo Lumme |
