Kersantinkuja

Asuminen omakotitalossa alkoi tuntua siltä, että parempi olisi asua kerrostalossa, jopa 90 neliömetriä tilaa, neljä huonetta ja keittiö. Oli nimittäin ilmaantunut suunnitelma kahden kerrostalon rakentamisesta Huhtiniemeen Kersantinkuja 5 ja 6 osoitteisiin. Kersantinkuja nimi lienee saanut aihetta siitä kun rakennuttajina kadun varrella oli puolustuslaitoksen, rautateiden ja poliisilaitoksen henkilöitä, lisäksi yhden talon rakennuttajiksi tuli sotaveteraanit, jollainen isäni Reino oli. Minä sain hoidettua niin, että äitini Selma ja isäni saivat asuttavakseen isohkon huoneen ja keittiön huoneiston Kersantinkuja 2:ssa. Asumismuoto oli nykykielellä asumisoikeusasunto. En muista enää, paljonko piti maksaa sisäänpääsyrahaa. Sitten aloitettiin maksut kuukausittain, jotka lisäsivät omistamisen määrää sitä mukaa. Noin 15:n vuoden asumisen jälkeen tuli tämän veteraanitalon asukkaille tilaisuus muuttaa asumismuoto osakeomisteiseksi. Se oli hyvä ”homma” koska mahdollinen myyntihinta nousi tuntuvasti. Isäni ei ennättänyt paljon nauttia kerrostaloasumisesta, kun vakava sairaus aiheutti hänen kuolemansa. Äitini Selma asui yli 30 vuotta yksin asunnossaan ennen kuolemaansa.

 

Meidän perheemme: äiti Airi, lapset Harri, Kimmo ja Päivi sekä isä lahja pyrimme ostamaan osakehuoneiston niiden kahden asunnon joukosta jotka olivat Kersantinkuja 5:ssä 4 huonetta ja keittiö 90 m2.  Huoneistot olivat ”päällekkäin” toisessa ja kolmannessa kerroksessa. Koska päätöksiä siitä, että kuka saa minkäkin huoneiston, tekivät minut hyvin tuntevat miehet, niin saimme toisen kerroksen huoneiston sekä autotallin kellarikerroksesta.

 

Muutimme tähän uuteen asuntoon vuonna1969. Kyllä hyvistä ihmissuhteista on elämässä usein hyötyä. Uuteen asuntoomme johti kaksi ovea. Toisesta Päivi halutessaan pääsi suoraan omaan 9 m2:n huoneeseen. Huoneistossa oli erillinen wc (Päivin huoneen vieressä) ja kylpyhuone, jossa oli amme, ”pytty” ja bidee. Pojille annettiin toinen makuuhuone ja toinen samansuuruinen meille ”vanhemmille.” Huoneistosta oli hyvät näkymät Pallonlahdelle ja hyppyrimäen suuntaan [Kimmo Lumme: samassa suunnassa aivan lähellä oli toiminnassa oleva ampumarata alkuvuosina ja pauke oli ajoittain kova. Mäkihyppykisojakin pystyi seuraamaan olohuoneen ikkunasta].

 

Asuessamme Kersantinkuja 5:ssä Huhtiniemessä, toimi yhtiön hallituksen puheenjohtajana Lauri Orpana. Hän kuitenkin sairastui siinä määrin, että hän melko pian luopui puheenjohtajan tehtävästään. Seuraavassa yhtiökokouksessa asia tuli sitten esille, että hän ei enää jatka tehtävässään. Siinä sitä alettiin jahkailemaan, että kuka valittaisiin ko. tehtävään. Niinpä siinä joku esitti minua ja kun muita esityksiä ei tullut, niin minut valittiin ”yksimielisesti” tehtävään. En kuitenkaan muista päivämääriä tehtävän alkamisesta ja loppumisesta, mutta kertoilen kuitenkin tehtävän mukanaan tuomista tapahtumista. Koskaan aiemmin en ole vastaavaan tilanteeseen joutunut, joten oli siinä opettelemista kerrakseen.

 

Onneksi rahastonhoitajaksi oli jo aiemmin valittu Arvo Majoinen. Oli muuten aika tarkka kaveri asioita hoitelemaan. Häneen luotin kaikissa rahapuolen tehtävissä. Hän oli hoitanut jo Uudenmaan Rakuunarykmentissä kaikki rahapuolen tehtävät eläkkeelle siirtymiseen asti. Ei siinä ollut paljon oikomista, kun tarkastelin yhtiömme kirjanpitoa.

 

Talonmieheksi valittiin alusta alkaen eläkkeellä oleva rautatieläinen [Kimmo Lumme: Kyseessä oli Hurrin pariskunta, joista vaimo oli se virallinen talonmies].

Taloyhtiömme nimi oli muodostunut asukkaistamme, jonka muodostivat sotilashenkilöt ja rautatieläiset, siis ”valtion virkamiehiä” kaikki.

Se yhtiömme nimi oli RAUTAKERSANTTI.

 

Taloon tehtiin alun pitäen uima-allas, mutta se piti peittää, koska aravasäännöt eivät sitä sallineet. Tarkoitus oli, että aravatarkastuksen jälkeen kansi poistetaan ja allas otetaan uima-allas käyttöön ja niin tapahtui pari vuotta myöhemmin [Kimmo Lumme: Taloyhtiöön kuului kaksi rakennusta, joista molemmissa oli uima-allas. Tilat toimivat katettuina mm. taloyhtiön pikkujoulujen ym. tilaisuuksien pitopaikkoina ennen uima-altaiden käyttöönottoa].

 

Normaalista käytännöstä poiketen ( tietenkin!) johdin saunapaneloinnin uusimisen  talkootyönä. Paremmin paikallaan olisi ollut teettää jollakin urakoitsijalla, mutta olisikohan pitänyt harkita kahteen kertaan!!! Tehty mikä tehty. Itse tarkastin kirjanpidon ennen vuosikokousta Arvo Majoisen kotona, hänen suosiollisella avustuksellaan.

 

Tästä tehtävästä jouduin luopumaan, koska olin tullut suoritetuissa pääsykokeissa hyväksytyksi automestarikurssille Helsinkiin kuudeksi kuukaudeksi.

 

[Kimmo Lumme: Alla asunnon pohjapiirros nykyisin (bongattu myynti-ilmoituksesta 2019), tuota olohuoneen jatkeena olevaa huonetta ei silloin ollut, rakennettu jälkikäteen kevyen väliseinän avulla]

 

< Takaisin