Autonasentaja Ruotsissa

Minua oli pitkään jo kiinnostanut kokeilla, minkälaista olisi tehdä töitä autotehtaassa. Niinpä sitten päivänä muutamana pistin ”kamat” laukkuun ja lähdin Ruotsiin Södertäljeen Saab Scania kuorma-autoja valmistavalle tehtaalle pyrkimään töihin.

Matkustin 16.1.1980 junalla Helsinkiin ja siitä edelleen laivalla Tukholmaan yötä myöten. Aamulla laiva saapui Tukholmaan joten entäs sitten? Piti tietenkin etsiä juna-asema ja matkustaa Södertäljeen. Eräs naishenkilö sanoi menevänsä juna-asemalle ja lupasi opastaa minutkin sinne. Niin tapahtuikin ja löysin itseni junasta matkalla Södertäljeen. Menin suorinta tietä autotehtaan työpuhutteluun. Haastattelija lupasi töitä alkaen seuraavasta päivästä. Sain aika hyvän kohtelun kun sama haastattelija opasti minut tehtaan asuntolaan josta sain huoneen asuttavakseni.

Seuraavana aamuna kello 7.00 alkoi työt. Työn opastukseen minulle oli määrätty liukuhihnalta pois siirtyvä nuori mies. 15 metrin matkalla piti ennättää asentaa tietty autonosa paikalleen napakasti kiinni. Minun pätkälleni kuului ohjaamon saranoiden kiinnitys muun muassa. Toinen minkä enää muistan, oli jarrujen ilmasäiliö. Opin ihan nopeasti ne työt tekemään. Ehken vähän hankalaa oli saada ohjeista selvää mitä milloinkin pitää kiinnittää, mutta sitä varten oli varattu yksi mies joka neuvoi meitä asentajia töissämme. Liukuhihnalla minua ennen oli nainen joka oli kotoisin jostain Itä-Euroopan valtiosta [Kimmo Lumme: oletettavasti entisestä Jugoslaviasta koska heitä oli Ruotsissa selvästi eniten kyseisen alueen maista, hyvin vähän muualta]. Eipä paljon kommunikoitu keskenämme kun kumpikaan ei ymmärtänyt mitä toinen puhui. Yhdessä vaiheessa tuli liukuhihnalta 15 kappaletta armeijan käyttöön tarkoitettuja ajoneuvoja, silloin jouduin käyttämään apuhenkilöä hyväksi kun asennettavaksi tuli aika erikoisia autonosia.

Ruokailu tapahtui tehtaan ruokalassa, joten ruokapuoli oli hyvässä järjestyksessä. Viikonloput olivat sitten vähän heikoissa kantimissa, mutta ostin lähikaupasta aina jotain purtavaa [Kimmo Lumme: isäni kokkaustaidot tietäen, arvatenkin yleensä nakkeja ja perunamuusijauhetta].

Nuorempi poikani Kimmo kävi yhtenä viikonvaihteena minua tapaamassa. Hän oli Göteborgissa töissä Volvon autotehtaalla. Hän tuli junalla Södertäljeen luokseni samalla kun kävi Tukholmassa autonäyttelyssä.

Olin kuullut, että jos työsuhde on kestänyt yli kolme kuukautta, niin irtisanomisaika olisi melko pitkä, joten tein tilannearvion työn jatkamisesta. Arvio johti siihen, että lähdenpä takaisin Suomeen ja jatkan jälleen autokoulunopettajan työtä. Niin oli se tilannearvio tehty ja lähdin kotimatkalle 13.3.1980.

Laivamatkalla Tukholmasta Helsinkiin eräs miespuolinen matkustaja heitti ”herjan” jonka olen usein kertonut ihmisille. Miehen koti oli Tukholmassa ja hän oli vaimolleen sanonut, että vien jätteet ulos roskikseen. Kuinka ollakaan hän oli laivalla menossa Helsinkiin niin kuin minäkin. Mihin lienee kaveri joutunut, mutta minä menin rautatieasemalle ja junaan kohti Lappeenrantaa. Sen pituinen se. Jaa, ei tämä satu ollutkaan...

< Takaisin