Autokoulunopettaja

Aloitin autokoulun teorialuentojen pitäjänä 1969 tienoilla. Tarkkoja aikamääriä minulla ei ole muistiin merkittynä, koska en katsonut niitä tarpeelliseksi kun niistä en katsonut olevan mitään hyötyä taloudellisesti. Ko. autokoulu oli Ahokaisen autokoulu Lappeenrannan keskustassa.

Saatuani jonkin verran kokemusta liikenne- ja rakenneluentojen pitämisestä, siirryin Autokoulu Kylmäperän (myöhemmin nimeltään Autokoulu Moottori) luennon pitäjäksi 1.9.1970. Olin itse ollut sen autokoulun oppilaana vuonna 1949 ja suorittanut siellä kuorma-auton ajokortin yksityisajoon oikeuttavaksi. Nyt sitten pidin luentoja arki-iltaisin kello 17-19. Piti aina vähän kiirettä kun varsinainen työpäiväni armeijan palveluksessa päättyi kello 16.15.  Kolmessa vartissa piti tehdä matka kotiin ja sitten autokouluun. Kotona piti ruokailla ja laittautua siistiin luentovaatetukseen ja ei kun menoksi. Kylmäperän poika Juhani sanoi minulle kerran, että et tule yhtään aikaisemmin luennolle kuin kello 17.00, mutta et myöskään koskaan myöhästy! Saivat tarkistaa kellonsa minun töihintuloajastani.

Suoritettuani autokoulunopettajatutkinnon Ammattien edistämislaitoksella Helsingissä, aloin toimimaan myös ajo-opettajana sivutoimisesti eläkkeelle siirtymiseen saakka 1977.

1.4.1979 aloin tekemään täysipäiväisesti autokoulunopettajan työtä tietyin jaksoin 5.9.1984 saakka.

Tätä kirjoitellessani huomaan että olen ollut eläkkeellä jo 42 vuotta. Monet ovat sanoneet, että olen säilynyt pirteän näköisenä iästä huolimatta. Yhtenä syynä lienee, että olen hyvin pitkään elämässäni toiminut nuorten ihmisten parissa. Toki autokoulussa koki pettymyksiäkin, kun ajokoe ei jostain syystä mennyt läpi. Pettynyt oli niin opettaja kuin oppilaskin. Luulen, että minulla oli jonkinlainen osuus siihen, että oppilaita riitti kouluun ja luennoille aika paljon.

Erään varsin erikoisen oppilaan muistan kun hänellä oli toinen silmä sokea. No tietysti hänet Aini Kylmäperä määräsi minun opetettavakseni. Hänen oma poikansa Juhani sai ne oppilaat joita oli helppo opettaa. Juhanin monet oppilaat olivat ajelleet yksityisillä mailla paljonkin, joten heitä oli helppo opettaa. Tämä yhdellä silmällä näkevä oli keski-ikäinen nainen. Ihme ja kumma, mutta tutkintoajo meni läpi jo ensimmäisellä kerralla. Hän oli tottunut liikkumaan sen yhden silmän avulla joten hyvin kävi. Jälkeenpäin sain tältä oppilaalta pienen taulun 10 x 10 senttiä jossa oli jänis metsässä ja saatesanoina oli: ”Olisikohan parempi olla pupuna metsässä kuin Lahjatta liikenteessä.”!!!

Onpahan pieni eläkekin autokoulutyöstä tipahtanut aina kuukausittain pankkitilille jo 23 vuotta, että sillä lailla.

Ajo-opettajana tulivat Lappeenrannan kadut ja niiden risteykset varsin tutuiksi ja miten missäkin tilanteessa on oikea tapa ajaa risteyksen läpi.

< Takaisin